7.6.16

Tapahtumajärjestämisestä

Sneakers.fi-blogissa oli osuva kirjoitus tapahtumajärjestämisestä, mikä laittoi pohtimaan omia kokemuksia aiheesta. Olin neljän vuoden ajan mukana itämaisen ja muun etnisen tanssin yhdistyksessä, Mizmarissa. Sieltä sain arvokasta kokemusta tapahtumien järjestämisestä, kunnes yhdistyksen lopettaessa, päätin järjestää ensimmäisen oman tapahtumani.

Olen järjestänyt viimeisen kolmen vuoden aikana neljä tanssitapahtumaa, joista tuorein oli syyskuussa 2015. Jokaisen tapahtuman tarkoituksena on ollut tuoda tanssinharrastajia yhteen eri puolelta Suomea ja myös ulkomailta, treenata taitavien opettajien johdolla ja nauttia tanssinäytöksestä joko lavalla tai katsomossa. 

Aivan ensimmäinen tapahtumani oli syksyllä 2013, jolloin Manca Pavli saapui Turkuun. Tämän jälkeen toin tänne Kristine Adamsin toukokuussa 2014 ja jälleen Mancan elokuussa 2015. Syksyksi 2014 yritin järjestää Lady Fredin kursseja, mutta silloin ei tullut tarpeeksi osallistujia, jotta tapahtuma olisi ollut kannattava järjestää. Aikaisemmilla tapahtumillani ei ole ollut mitään nimeä vaan ne ovat kulkeneet yleisnimellä "workshop weekend with -opettajan nimi tähän". Nyt kun viimeisin tapahtuma kasvatti kokoaan, ajattelin myös nimetä tapahtuman. Syntyi Tribal Together, joka oli yllätyksekseni aikamoinen menestys.


Postauksen kuvat ovat Tribal Together -festivaalista. Anniina Vertanen suunnitteli upeat mainosmateriaalit.

Shailan basaari ilahdutti tanssijoita.

"Välillä järjestäjät haalivat liikaa duunia itselleen ja helposti ajavat itsensä kuiluun. Samoin järkkärit itse eivät pääse tapahtumasta juuri nauttimaan ja koko homma on kovin epäkiitollista, harvoin ihmiset jaksavat kiittää järjestäjiä tapahtuman jälkeen." (lainaukset Sneakers.fi:n blogitekstistä)

Vaikka tapahtuma olisi pieni, niin tekemistä on paljon. Kun järjesti tapahtumia porukalla, niin hommat jakautuivat aika hyvin kaikille. Nyt olen tehnyt lähes kaiken itse mainosmateriaaleja myöten, mikä tarkoittaa lukuisia tunteja tietokoneen äärellä. Olen kovin järjestelmällinen ihminen ja tykkään työskennellä yksin omalla tavallani, mutta aina jossain vaiheessa ennen H-hetkeä tulee pieni uupumus, kun on miljoona pikkuasiaa hoidettavana. Silti sitä jaksaa porskuttaa eteenpäin, koska itsekin odottaa tapahtumaviikonloppua kuin kuuta nousevaa. Itse olen saanut jonkin verran kiitosta tapahtumien jälkeen etenkin opettajavieraiden suunnalta, mutta tapahtumasta nauttiminen on niin totta. Kun itse huolehtii koko ajan kaikesta, niin ei pääse samalla tavalla fiilikseen mukaan kuin kävijät. 

"Tapahtumapäivänä pääjärjestäjillä ei saa olla liikaa duunia. Lipunmyynti, siivous, juontaminen, musiikit yms. kaikki pitää ulkoistaa muille ja tapahtuman tulisi mennä eteenpäin omalla painollaan, vaikka pääjärkkäri ei liikuttaisi evääkään (tämä on siis ihanne)."

Tämä on todellakin ihannetilanne! Vaikka jaankin tehtäviä jonkin verran muille, niin silti huolehdin, että asiat sujuvat ja olen käytännössä ihan kaikessa mukana. Ilman apua en kuitenkaan aivan yksin pärjäisi. Koska tapahtumillani on pieni budjetti enkä järjestä apurahojen varassa, niin en pysty maksamaan kenellekään juuri mitään. Lähes koko tapahtuman tuotto menee kuluihin, joskus on saattanut jotain jäädä omaan pussiin. Sama tilanne on varmasti monella. Ihanasti ihmiset ovat kuitenkin valmiita auttamaan, jos vain kehtaa pyytää. Tästä olen todella kiitollinen! 

Anniinan suunnittelema mainosbanneri Tribalicious Menu -näytöksestä.

Tribal Together -festivaalista rakensin kolmipäiväisen ja kutsuin kaksi opettajavierasta, Sabriye Tekbilekin Tukholmasta ja Piny Orchidaceaen Lissabonista. Myös Shailan basaari saapui Saksasta asti paikalle ja Roots Kitchenin maukas vegaanilounas ilahdutti nälkäisiä tanssijoita. Kurssit järjestin aivan Turun keskustassa Lahjan Tyttöjen salissa. Mainosmateriaaleja en sentään tehnyt tällä kertaa itse vaan sain ihanan Anniina Vertasen suunnittelemaan upeat julisteet, flyerit, pääsyliput ja käsiohjelmat. Anniinan kanssa oli helppo työskennellä ja olen todella tyytyväinen hänen kädenjälkeensä. Lauantai-illan tanssinäytös pidettiin Studio FONin tunnelmallisessa salissa.

Kurssit myivät niin hyvin, että useimmille muodostui jonotuslista. Kurssilaisia tuli Suomen lisäksi Ruotsista, Venäjältä, Virosta, Latviasta ja Puolasta eli mukavan kansainvälinen porukka saatiin kokoon. Tämä olikin tavoitteenani, joten saan olla tyytyväinen.

Sabriye kertoo mielenkiintoisesta tanssiurastaan.
Sabriyen kurssilaiset.
Pinyn kurssilla saatiin möyriä lattialla.
Pinyn kurssien jälkeen.




Piny kokeili ensimmäistä kertaa zillien soittoa Sabriyen kursseille. :)

"Pakko sanoa tämä nyt ääneen. Tanssille ei todellakaan ole niin paljoa kysyntää, ikinä ollutkaan, että sitä haluaisi joku random-tyyppi katsoa. Se on fakta. Miltei ainoat katsojat ovat toiset tanssijat jotka itsekin esiintyy ja läheisimmät kaverit tai perhe. Eli järjestä sellaisia tapahtumia, missä muutkin tanssijat pääsevät esiintymään/tanssimaan ja muutkin katsojat kokemaan muuta kuin penkissä istumisen. Jos siis haluat ihmisiä paikalle"

Tätä en haluaisi myöntää, mutta niin se taitaa olla. Olen järjestänyt kaikki näytökset melko pienissä teattereissa, joten olen saanut katsomon aina täyteen, mikä on kiva juttu jo esiintyjienkin kannalta. Katsojat koostuvat aika pitkälti tanssijoiden kavereista, omista oppilaistani, muista tanssijoista sekä ihmisistä, jotka ovat jollain tapaa kiinnostuneita tanssista. Vaikka pyrin levittämään mainoksia ympäri kaupunkia, niin on vaikea uskoa, että kovin moni tulee katsomaan näytöstä pelkän mainosjulisteen innoittamana. Osallistavaa näytöstä voisi hyvin kokeilla ja muitakin uusia ideoita täytyisi kehitellä jatkuvasti, jotta kävijöitä riittäisi.

Ellen Kivistö valokuvasi näytöksen.
Mikä tunne!
Kardemoves esiintyi kahdella tanssilla. Tässä fiilikset ennen näytöstä.
Näytöksen jälkeen olo oli helpottunut.


Tribal Together ei jatku tulevana syksynä, sillä TribalTanssiKeskus järjestää Tribal Salon -tapahtuman, jonne on tulossa opettamaan Rachel Brice sekä Violet Scrap. He vetävät niin paljon porukkaa, ettei Turun tapahtumaan riittäisi osallistujia. Suomessa on vielä niin vähän tribal-vatsatanssin harrastajia, ettei kaikkiin tapahtumiin riitä osallistujia, jos tapahtumat ovat ajallisesti lähekkäin toisiaan. Ihan mukava pitää välivuosi tapahtumajärjestämisestä ja mennä tietysti nauttimaan kurssitarjonnasta sitten Helsinkiin. Ensimmäinen Tribal Together -festivaali oli onnistunut ja jatkoa seuraa todennäköisesti ensi vuonna. Tapahtumien järjestäminen on valtavasta työmäärästä huolimatta itselle mieluisaa puuhaa.

Tribal Togetherin osalta kiitän jälleen seuraavia:
Anniina Vertanen (mainosmateriaalit)
Ellen Kivistö (valokuvaus)
Nina (videokuvaus)
Aki (valo ja ääni)
Elviira ja Venla (apu näytöspaikalla)
Shaila (basaari)
Lahjan Tytöt (studio)
Studio FON (näytöspaikka)
Roots Kitchen (lounas)
+ tietysti kaikki te kursseille ja näytökseen osallistuneet sekä Piny ja Sabriye <3

15.5.16

Tampere tribe

Lähdin aamulla sateisesta Turusta kohti Tamperetta, jossa opetin kaksi Tribal Fusion -vatsatanssikurssia. Palasin takaisin kotiin pari tuntia sitten jälleen kerran hyvän opetusreissun jälkeen. Aloin äsken miettiä, että kuinkahan monta kurssia olen Mansessa opettanut. Vuosittainen itämaisen tanssin festivaali järjestettiin Tampereella vuonna 2014, jolloin minut kutsuttiin opettamaan kaksi kurssia. Laskin, että festarin jälkeen olen käynyt opettamassa 16 kurssin verran. Siis yhteensä 18 tiiviskurssia! 

Huhtikuun kurssien osallistujat.
Osallistujia on ollut 5:n ja 24:n välillä. Ensimmäisillä kursseilla oli paljon osallistujia ja samoin nyt huhtikuussa oli ilmoittautunut ennätysmäärä tribalista kiinnostuneita mukaan kursseille. En osaa sanoa, mistä ihmiset aina löytävät kursseille, jos he tulevat ensimmäistä kertaa. Nettisivuilta, blogin kautta, Facebookista vai kaverin kautta? On monia, jotka ovat käyneet vain yhdellä kurssilla kokeilemassa ja sitten on niitä, jotka käyvät silloin tällöin ajankohdan ja kurssiaiheen sopiessa. Sitten on tämä ihana pieni joukko tanssijoita, jotka aina vain jaksavat tulla kursseilleni. Muutama heistä oli mukana jopa ihan ensimmäisellä kurssilla festareilla kaksi vuotta sitten. Olen mielettömän iloinen ja kiitollinen siitä, kuinka tämä joukkio uskoo taitoihini ja siihen, mitä teen tanssin parissa. Toki olen iloinen joka ikisestä oppilaastani, mutta on ollut ilo huomata, että vakkarikävijöitäkin löytyy. 

Jäi hyvä mieli tästä päivästä, kiitos Tampereen tanssijat! Kesän kursseista tiedotan lisää, kunhan saan kaikki käytännönasiat hoidettua. Kurssiaiheita saa vapaasti toivoa, yritän toteuttaa niitä parhaani mukaan.

26.4.16

Helpotuksen huokaus


Niin kuin olen varmaan aiemminkin jo maininnut, tanssi ei ole juuri tuntunut miltään pitkään aikaan. Tai ei oikeastaan tanssi vaan oma tekeminen. Olen ollut ihan hukassa, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä oman tanssimisen kanssa. Miksi minä edes tanssin? Se on kysymys, johon edelleen etsin vastausta. Tanssitunneille on ollut hauskaa ja ihanan haastavaa, olen löytänyt uuden tanssilaji-ihastuksen ja Kardemovesin kanssa on ollut ilo treenata, mutta oma tekeminen on hukassa. Toki olen treenannut yksinkin, mutta ilman motivaatiota treenaaminen tuntuu loppupeleissä aika kamalalta. 

Tänä aamuna heräsin onneksi siihen tunteeseen, että hei kyllä mä pystyn tähän! Kyllä minusta on tanssijaksi ja enhän ole huono ollenkaan. Aina tarraan hanakasti kiinni vain niihin asioihin, joita en (vielä) osaa. Omalle mielelle olisi kuitenkin hyvä muistella myös asioita, joissa on hyvä. Tässä vaiheessa, kun on harjoitellut samaa lajia (vatsatanssi) todella pitkään, omaa kehitystä ei juurikaan näe. Nyt tuntuu siltä, etten ole kehittynyt missään vuosiin, mutta se ei varmasti pidä paikkaansa. Pakkohan kroppaan ja mieleen on jotain jäädä, kun treenitunteja on kertynyt lukemattomia. 

Menin aamulla yksin studiolle treenaamaan ja tein kaikkea, mitä mieli teki. Lämmittelin lattiatasossa, minkä jälkeen nousin tekemään tasapainoharjoituksia. Otin vain muutaman askeleen, kunnes mieleeni juolahti uusi idea soolotanssiin. Taisin ihan ääneen iloita tästä ja aloin heti improvisoida idean pohjalta. Huh, miten siistiä! Nyt on helpottava tunne, jonka yritän pitää matkassa mukana. Kyllä tämä tästä!

29.3.16

Muistoja elokuulta


Paluu viime vuoden elokuuhun! Järjestin lyhyellä varoitusajalla slovenialaisen Manca Pavlin tiiviskurssipäivän 1.8. Turussa. Manca oli itse lomareissullaan Pohjoismaissa, joten halusimme tietysti tavata jälleen ja samalla jakaa tanssin iloa muille. Vaikka kurssit toteutuivat melko lyhyellä varoitusajalla, niin sain silti hyvin ihmisiä mukaan viettämään kesäpäivää tanssin parissa. 

Yhteiskuva päivän päätteeksi.
Järjestin kurssit Lahjan Tyttöjen studiossa aivan kaupungin keskustassa. En ollut aikaisemmin edes tiennyt koko studiosta, sillä kadulta ei näe sisäpihalle. Studio osoittautui juuri sopivaksi tarpeisiimme ja sijainti juna-aseman lähellä on tietysti ulkopaikkakuntalaisten mieleen.

Akrojoogatuokio metsässä.
Opin aivan jotain uutta viikonlopun aikana! Slacklinella tasapainoilu ei todellakaan ollut niin helppoa, miltä se näyttää.
Tiiviskurssipäivän aikana oli kolme erillistä kurssia. Oli "old school" tribalia, uudempaa tyyliä ja improvisointia sekä tietysti nerokkaita käsiliikkeitä, joita Mancalta voi lähes aina odottaa. Itselle mieleenpainuvin oppi taisi olla se, kun Manca kertoi, miten omia ja toisten videoita kannattaa analysoida. Useinhan lempitanssijoiden videoita katselee vaaleanpunaisten sydänlasien läpi ja omille videoille lähinnä nyrpistelee nenää. Oikeasti kannattaisi katsoa molempia videoita kriittisesti. Miksi oman lempparitanssijan tanssityyli miellyttää? Ihailetko hänen hiottua tekniikkaa, upeita käsiliikkeitä tai värinöitä tai onko hänen liikekielen pehmeys jotain, jota itsekin havittelet? "Hän on vain paras tanssija" -toteamus ei riitä. Mikä tekee hänestä parhaan? Kun kysyy tarpeeksi monta kysymystä, saa todennäköisesti itselle selvitettyä jotain sellaista, josta on itselle hyötyä. Voi alkaa harjoitella enemmän niitä asioita, joita toisissa tanssijoissa ihailee. Sama pätee omiin videoihin. Täytyy yrittää etsiä tanssista kohtia, jotka menivät hyvin ja kysyä, miksi joku kohta koreografiasta ei sujunutkaan niin hyvin. Koko esityksen lyttäämisestä tulee vain huono mieli eikä saa mitään eväitä omaan kehitykseen.


Tintån jälkiruoat maistuivat!
Kurssipäivän lisäksi ehdimme Mancan kanssa viettää vapaa-aikaa yhdessä, mikä oli tietysti ihanan rentouttavaa. Toki tuli juteltua tanssijuttuja ihan yllin kyllin, mutta mitä muuta voi odottaa, kun kaksi tanssijaa laitetaan samaan tilaan. :P Yhden kurssipäivän järjestäminen sujui melko mutkattomasti eikä ollut läheskään niin stressaavaa kuin koko viikonlopun sekä näytöksen järjestäminen. Näitä voisi järjestää useamminkin! Teimme Mancan kanssa myös lyhyen haastattelun, jonka voit katsoa alla.


17.3.16

Herätys hiljaiselosta

Ehkä on nyt aika kirjoittaa näin neljän kuukauden tauon jälkeen. Viime syksyyn mahtui muutoksia, jotka pitivät kiireisinä. Tanssirintamalla sai iloita tuplasti, sillä pääsin kahteen uuteen ja samalla ensimmäisiin oman toiminimen ulkopuolisiin paikkoihin opettamaan. Turkuun avattiin viime syksynä uusi tanssikoulu, Studio Move, jossa minun piti alkaa opettaa dance fusion -tunteja. Harmikseni viikkotuntiryhmää ei muodostunut, mutta olen opettanut yksittäisiä tunteja silloin tällöin. Pääsin myös Tuli Sportsille (Turun AMK:n liikuntapalvelut) töihin. Opetan siellä tiistaisin nykytanssia ja dance fusionia. Kehitin itse tuon dance fusion -tunnin, joka pitää sisällään maistiaisia eri tanssityyleistä, pääpaino itse tanssimisessa eikä tekniikan hiomisessa. Näiden tuntien lisäksi minulla alkoi ensimmäistä kertaa kolme Tribal Fusion -vatsatanssiryhmää. 

Tuli Sportsin tunnit pidetään Linnankadun upeassa tanssisalissa.

Viisi viikkotuntia ja yksittäiset tunnit pitivät minut hyvin kiireisenä ja tästä syystä en itse ehtinyt käydä millään ohjatuilla viikkotunneilla. En ehtinyt arkena tekemään oikein mitään muuta kuin suunitella tunteja ja ohjata niitä. Täytyy myöntää, että talvi oli melkoisen raskas. Uskallan kirjoittaa jo menneessä aikamuodossa, sillä vahvat kevään merkit ovat aistittavissa. :) Itseasiassa juuri eilen tunsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jonkinlaista keveyttä olossani, kun aurinko paistoi kirkkaasti ja ulkona tuoksui kevät.

Viime syksynä tuli lenkkeiltyä paljon aamuisin. Yhtenä aamuna huomasin ihanan rakkauslukon sillankaiteessa.

Kevätkaudella opetustunnit ovat vähentyneet, joten oli aika palata itse ohjatuille tanssitunneille. Ensimmäisen tunnin jälkeen tajusin, kuinka paljon olinkin kaivannut olla oppilas! Käyn nyt kerran viikossa nykytanssissa ja street-tunneilla sekä hip hopissa. Tanssikoulun ja -tunnit valitsen pääosin sen mukaan, mikä aika sattuu sopimaan päivätöiden ja opetusten lomaan. Toki valitsen myös itselle mieluisat lajit ja opettajat. Tanssikoulu Mona Koivuselta löytyi omaan aikatauluun sopivimmat tunnit ja siellä olen käynyt aikaisemminkin tanssimassa. Tuntikokemuksista kirjoitan lisää myöhemmin!

Näissä maisemissa kelpasi juosta.

Nyt tietysti harmittaa, että opetustunteja on vähemmän, mutta toisaalta on ihanaa käydä itse tunneilla. Se on nimittäin joko tai, sillä molempia ei voi saada ainakaan näin päivätyön omaavana. Tässä koin sen, miten iso riski on ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi. Koskaan ei voi tietää, kuinka monta ryhmää saa muodostettua tanssikauden ajaksi. Ehkä tilanne on eri, jos opettaa vain tanssikouluissa, jossa jo valmiiksi käy paljon oppilaita. On eri asia itse vuokrata salia, mainostaa tunteja ja haalia ryhmiä kasaan. Olen nyt kuitenkin ihan tyytyväinen tämän kevään tilanteeseen, sillä pääsen itse kehittymään tanssijana ja on minulla muutama tilauskoreografia tekeillä, tiiviskursseja Tampereella sekä syksylle erittäin jännittävä tanssiprojekti, josta ei voi vielä kertoa muuta. :)