24.1.15

Hoppia kevääseen

Nykyään kun opettaa itse tanssia (ja käy päivätöissä), niin omien tanssitreenien aikatauluttaminen on aikamoinen palapeli. Käytännössä menen niille tunneille, jotka sattuvat sopimaan aikatauluuni. Syyskaudella kävin todella hyvällä tekniikkatunnilla, josta tykkäsin älyttömästi. Harmikseni huomasin, että tunti oli siirretty kevätkaudella torstaille, jolloin minulla on omat opetukset eli en voinut enää osallistua lempitanssitunnilleni. Tämä harmittaa edelleen, mutta päätin pysyä kuitenkin samassa opettajassa, joka myöskin on aivan huippu. Tanssikoulu ja -laji vaihtui, mutta onneksi sentään opettaja pysyi. Kevätkaudelle otin siis street ja hip hop -tunnit, mikä on itseasiassa erittäin jees. Olen jo pitkään halunnut takaisin hoppitunneille ja viimeinkin pääsin! Hip hop on minulle sellainen laji, josta olen ehkä eniten innoissani ja tunnen sen olevan vahvasti minun juttuni, vaikka en ole sitä paljon tanssinutkaan.

Street-tunneilla teemme nimenkin mukaisesti eri katutanssityylejä ja hip hopissa tietysti sitä itseään. Kun tanssin hip hoppia muutamia vuosia sitten, kaikkein vaikeinta oli se rentouden löytäminen. Nytkin se tuntuu hassulta olla rentona huonossa ryhdissä kaikkien baletti- ja tekniikkatuntien jälkeen, mutta ei niin vaikealta kuin aikaisemmin. Ehkä nykytanssitunneista on jäänyt rentoutta liikkeeseen.

Hip hop ei näytä miltään ilman kunnon asennetta ja sekös vasta vaikeaa onkin! En millään meinaa saada edes hymyä huulille sarjoja tanssiessa. Pitäisi vaan uskaltaa fiilistellä, mutta miten se voikin tuntua niin kiusalliselta. Eikö olekin hullu ajatus, kun kuitenkin esiinnyn melko usein. Ehkä siksi ei uskalla, kun ei kukaan muukaan pahemmin fiilistele. 

Olisin halunnut jatkaa myös nykytanssitunteja, mutta mikään tunti ei ollut sopivaan aikaan. Toki toisesta tanssikoulusta olisi löytynyt sopivia tunteja, mutta kahden koulun lukukausimaksut ovat turhan kalliita. Katutanssilla mennään siis tämä kevät!

17.1.15

Katsaus vuoteen 2014

Päätin kirjoittaa vielä koko vuoden kattavan listauksen menneistä tapahtumista. Linkkejä klikkaamalla pääsee lukemaan lisää. Nyt katse uuteen vuoteen!

Tammikuu

Studio Hennan juhlista. Kuva Tanja Haverinen.

Esiinnyin Studio Hennan synttäribileissä ja aloitin tanssipedagogiikan opinnot Tampereella. Lähdin kuun lopulla San Franciscoon.

Helmikuu

San Francisco.

Vietin elämäni siisteimmät pari viikkoa San Franciscossa ja lähikaupungeissa treenaten. Läpäisin Salimpour-tekniikan L2-kokeen ja Jamilan formaatin L1-kokeen. En voi uskoa, että matkasta on jo melkein vuosi. En millään malta odottaa, että pääsisin sinne uudestaan!

Maaliskuu

Opetin viikkotunneilla ja pidin kaksi ATS-kurssia Turussa. Treenasin Annan kanssa meidän duettoa. Tanssipedan opinnoissa oli erittäin mielenkiintoinen kinesiologian kurssi ja jazz-kurssi.

Huhtikuu

Hetkiä Infusion Tallinn -festareilta.

Huhtikuun alussa esiinnyin Hylätty huvipuisto -burleskinäytöksen ennakkoklubilla ja pidin Tribal Fusion -tunnin Karma Studiolla. Viimeiset duettotreenit Annan kanssa Helsingissä. Kuun lopussa oli Infusion Tallinn -tanssitapahtuma Virossa. Opettajina oli Kami Liddle, Violet Scrap ja Alexis Southall. Violetin kurssit olivat aivan mielettömiä! Esiinnyin soolona ja Annan kanssa perjantain näytöksessä ja sooloimprolla lauantain päänäytöksessä. Ei mennyt kummatkaan soolot ihan putkeen.

Toukokuu

Ihana Kristine ja kurssilaiset. :D

Treenailin Elysiumin kanssa, opetin ja valmistelin toukokuun lopulle Kristine Adamsin kurssiviikonloppua. Kristine saapui Turkuun muutamaa päivää ennen tapahtumaan, joten meillä oli aikaa hieman tutustua toisiimme muun muassa saunomisen ja uimisen merkeissä. Kurssiviikonloppu meni mainiosti ja pääsin jopa esiintymään Kristinen ja Tribal Mafian kanssa, mikä oli tietysti superkivaa! Kristine on jäänyt vahvasti mieleen, sillä hän osoittautui mielettömän inspiroivaksi persoonaksi.

Kesäkuu

Esiintymässä Tampereella.

Kesäkuussa minut oli kutsuttu opettamaan ja esiintymään itämaisen tanssin festareille Tampereelle. Opetin sekä ATS että Tribal Fusion -kurssit ja molemmista tykättiin ainakin kuullun palautteen perusteella. :) Esiinnyin näytöksessä sekä soolona että Elysiumin kanssa. Tanssipedan opinnoissa opeteltiin suomalaisia kansantansseja, mikä oli älyttömän hauskaa. Kävin myös Rustiquan kursseilla Helsingissä ja treenailin toiminnallista harjoittelua, kehonpainoharjoittelua ja sen sellaista.

Heinäkuu


Heti kuun alussa minulla oli yksityiskeikka synttärijuhlissa. Muuten heinäkuu meni vain treenaillen ja kävin myös JRV-venyttelykoulutuksessa.

Elokuu

Kaen kanssa kurssien jälkeen.

Elokuussa esiinnyin Taiteiden yössä ja pidin kokeilutunnin syksyn tanssitunneista. Tanssipedan opinnoissa oli jällen kansantansseja, mutta pystyin osallistumaan vain yhdelle päivälle,  sillä viikonloppuna oli myös Kae Montgomeryn ATS-kurssit Helsingissä. Esiinnyin myös näytöksessä. Elokuun lopulla alkoi tanssitunnit, joita valitsin kolme viikkoon.

Syyskuu

Ihanat leidit näytöksen jälkeen. <3

Minulla alkoi päivätöistä kuukauden mittainen kesäloma, jee! Omat opetukset alkoivat ja olikin ihana nähdä, miten paljon oli uusia kasvoja alkeistunnilla. Vietin vähän yli viikon Sloveniassa, jossa oli Manca Pavlin järjestämä Tribal Bliss -festivaali. Se olikin aivan mieletön tanssimatka! Kävin Helsingissä katsomassa Suvi Tuomisen Love Letters -tanssinäytöksen.

Lokakuu

Opiskelupäivän jälkeen pikaisesti meikit naamaan ja keikalle. 

Lokakuu alkoi tanssipedan opinnoilla ja aiheena oli improvisaatio, koreografia ja esittäminen. Suoraan lauantain opinnoista syöksyin bussiin ja kohti Turkua, sillä illalla oli Elysiumin viimeinen keikka. Olimme pistäneet pillit pussiin jo kesällä, mutta tämä sovittu yksityiskeikka tietysti tehtiin vielä. Viisi ja puoli vuotta tanssittiin yhdessä, aika hyvin vai mitä! Kävin katsomassa Jorma Uotisen Ennen viimeisiä ajatuksia -teoksen Aurinkobaletissa. Kävin Tampereella pitämässä "tekniikkasulkeiset ja kehonhuolto"  -tiiviskurssin.

Marraskuu

Bellydance Hip Hop Fusion -kurssilta.

Marraskuun pimeydessä kävin Tampereella opiskelemassa nykytanssia ja pidin samalla kaksi tiiviskurssia, joiden aiheena oli layering ja tanssisarjat. Ihan kuun lopussa oli Oriental Hype Minifestival Vantaalla, jossa pidin yhden kurssin (Bellydance Hip Hop Fusion) ja esiinnyin.

Joulukuu

Vietin joulunkin Tampereella.

Kävin heittämässä yhden yksityiskeikan itsenäisyyspäivänä. Tanssiopinnoissa oli aiheena tanssin analyysi ja kritiikki. Pidin kauden viimeiset tanssitunnit ja järjestin oppilailleni pikkujoulut.

27.12.14

Inspiraatiota videoista

Muutamia videoita, jotka ovat jääneet mieleen. Olen useaan kertaan katsonut nämä kaikki ja edelleen ne pistävät ajatukset pyörimään ja inspiraation liikkeelle. 


"Life cycle of a woman" -mimiikkateos Anasman esittämänä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva idea ja toteutus. Ihanaa vaihtelua katsoa jotain näin simppeliä.



Katsoin "The artist is present" -dokumentin muutamia kuukausia sitten. Marina Abramovic teki aikamoisen vaikutuksen! Saman nimiseen näyttelyyn kuului Abramovicin performanssi tai esitys, jossa hän istui joka päivä kolmen kuukauden ajan pöydän ääressä. Ihmiset jonottivat ennen museon aukeamista päästäkseen istumaan taiteilijaa vastapäätä. Tarkoituksena oli olla vain hiljaa. Mikä nerokas ja yksinkertainen idea tämäkin! "The hardest thing is to do something which is close to nothing."


Paint eli Jon Cozart on ihana! Hän on musiikillisesti lahjakas nuori mies, joka lataa suosittuja videoitaan Youtubeen. Tykkään niin paljon tällaisista tapauksista, jotka jaksavat nähdä intohimonsa eteen vaivaa eivätkä mene sieltä, missä aita on matalin. Tämän poikabändiparodian olen katsonut jo vaikka kuinka monta kertaa, ihan hillittömän hauska! 

21.12.14

Kun mikään ei tunnu miltään

Tänä vuonna olen vellonut pohjamutia myöten inspiraation puutteessa. Erityisesti viime kuukausina on tuntunut raskaalta ja oikeasti haluaisin vain lojua lattialla tekemättä mitään. Tietysti on ollut ihana opettaa ja opiskella tanssipedagogiikkaa, mutta jotenkin oman tanssillisuuden kehittäminen ja luovuuden löytäminen on totaalisen jumissa. Minkäänlaista kehitystä ei tunnu tapahtuvan tai en ainakaan näe sitä itse. Koko vuoden on tuntunut siltä, että olisin jossain murroksessa. Ihan kuin jotain olisi tapahtumassa, mutta ei ihan vielä kuitenkaan. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta. Tänä vuonna olen ensimmäisen kerran jopa kyseenalaistanut koko tanssimisen. Mitä jos tanssi ei olekaan se minun juttuni?

Eniten olen kaivannut jonkinlaista mentoria, jonka kanssa voisi suunnitella treenejä ja tavoitteita. Ohjaajaa, joka sanoisi mitä ja miten kannattaisi harjoitella. Ei ihme, että olen nauttinut todella paljon ohjatuista tanssitunneista, joilla olen nyt syyskaudella käynyt. On ollut aivan ihanaa, kun on voinut keskittyä vain tekemiseen koko tunnin ajan eikä mieleen ole juolahtanut mitään muita turhia ajatuksia. Kun joutuu itse miettimään ihan kaiken, niin helposti tekee asioita vaikeamman kautta. Jos olisi joku, joka kertoisi mitä tehdä, niin voisi säästää kaiken energiansa siihen tekemiseen eikä aina vain suunnitteluun. Kun ei saa palautetta keneltäkään muulta kuin omalta turhan kriittiseltä silmältä, niin miten edes voi kehittyä? Toki tanssiesityksien yhteydessä saa yleisöltä kommentteja, mutta yleensä se on positiivista hehkutusta eikä kriittistä palautetta, joka auttaisi eteenpäin. 

Suhaila Salimpour kertoo mentorin ja opettajan eroista.

Tänä vuonna yksi kommentti "Afrikan tähti" -esityksestäni on jäänyt mieleen: You are unique. Stay like that. Tämä kommentti antoi ripauksen toivoa ja ajatuksen, että ehkä minusta onkin johonkin. Ehkä minulla on jonkinlainen tietty tanssityyli, mutta mikä se on? Miten tunnistan sen itse? Tiedättekö, kun kaikkien tanssitähtien tyyliä voi kuvailla helposti, mutta itse olen ihan hukassa oman tyylini kanssa. Koen myös jonkinlaista painetta siitä, että minulla kuuluisi olla sanoin kuvailtava tanssityyli, josta minut tunnistaa. Miksi pitäisi? Mistä tämä paine tulee? Enkö voisi kokeilla kaikkea ja tehdä, mitä mieleen juolahtaa? Olen todella kyllästynyt tanssijoiden ja tanssityylien lokeroimiseen. Miksi ihmisillä on tarve luokitella jokainen esitys johonkin tiettyyn tyyliin? Huomaan tekeväni sitä itsekin katsoeassani esityksiä.

Yksin treenaamisessa on vielä sellainenkin seikka, että täytyy olla itselle todella rehellinen, jos haluaa nähdä tuloksia ja kehittyä tanssijana. Minulla on kyllä tapana suunnitella kaikenlaista ja aloittaa innolla tavoitteellisia projekteja, mutta yhtä nopeasti ne myös tyssää johonkin. En edes keksi mitään tekosyytä vaan projektit vain hiipuvat pois arjesta. Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten paljon olisinkaan kehittynyt tanssijana, jos olisin vain jatkanut tavoitteideni parissa. Spagaatit olisi lattiassa, nilkat taipuisammat ja vahvemmat, liikkuvampi selkä jne... Mutta ei, edelleen painin samojen asioiden parissa. Tähän suohon ei tosin kannata vajota, sillä muuten alkaa vain harmittaa entistä enemmän. Sohvan nurkkaan en ole kuitenkaan käpertynyt vaan tehnyt sitten jotain muuta ja kehittynyt hieman toisissa asioissa.

Toki nykyään on saatavilla online-tunteja, opetustallenteita, Skype-tunteja ja kirjallista materiaalia vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät korvaa opettajaa, joka kuuntelee, näkee ja korjaa virheitä. Tietysti olen onnekas, kun olen pystynyt tänä vuonna matkustaa ja käydä kursseilla melko paljon. Silti on eri juttu olla säännöllisesti opettajan silmän alla kuin muutamia kertoja vuodessa. Onneksi pystyn käydä muiden lajien kuin tribal-vatsatanssin tunneilla, sillä niissä muissa lajeissa huomaankin kehittyväni, kun saan säännöllisesti opetusta.

Minulla on niin voimakas palo olla hyvä tanssija, mutta itseasiassa täytyisi unohtaa se ja tehdä vain työ, jolla pääsen tavoitteisiini. Nyt olenkin yrittänyt vain suorittaa treenin, vaikka studiolla tuntuisikin siltä, ettei mistään tule mitään. Ei aina tarvitse keksiä hyviä ideoita, uusia liikkeitä, tajunnan räjäyttäviä liikesarjoja ja mielettömiä koreografioita. Joskus on ihan okei tehdä vain työ, oli tulos sitten hyvä tai huono. En kovinkaan usein ole tyytyväinen omaan esitykseeni tai edes treenikertaan ja haluaisinkin päästä pois tästä tyytymättömyyden tunteesta. Pystyisinkö vain porskuttaa eteenpäin miettimättä liikaa lopputulosta? Eniten minua huolestuttaa se, etten kulje eteenpäin vaan junnaan paikoillani niin kuin minusta nyt tuntuu. Näen kyllä kehitykseni siitä, kun aloitin tribal-vatsatanssin, mutta pitääkö minun odottaa taas seuraavat kuusi vuotta ennen kuin näen jotain uutta? 

Tällaisia keveitä aiheita loppuvuoteen... Pian alkaa lyhyt "loma", jolloin aion tuulettaa pääni seuraavan vuoden positiivisempia ajatuksia varten. Teen suunnitelmia, joissa on mahdollista pysyä. Niin kuin varmasti tuli jo ilmi, en jaksa enää tehdä tyhjiä lupauksia itselleni. Yritän kerätä ajatuksia ja ideoita, tehdä myös jotain aivan muuta kuin tanssia, levätä ja rauhoittua. Minulla on jokin kevyt ajatus siitä, mitä haluaisin lähteä nyt kehittelemään, mutta haluaisin tehdä sitä huolella ja rauhassa.

15.12.14

Aamun aloitus

Sängystä ylös, vaatteet päälle, lasi vettä, lenkkarit jalkaan ja ovesta ulos. Tämä on mielestäni paras tapa aloittaa päivä, jos minulta kysytään. Ei ole tarkoitus tehdä mitään urheilusuoritusta vaan saada keuhkot täyteen raitista ilmaa ja herätellä kehoa yön jäljiltä. 

Hyvä aamupala: chia-siemeniä, mantelimaitoa, mangoa, vadelmia ja mustikoita.

Olen siitä onnekas, että asun ihan urheilupuiston vieressä, joten lenkkipolulle on helppo lähteä, mutta yhtä hyvin aamuisen happihyppelyn voi tehdä myös lähikortteleita kiertäen. Yleensä hölkkäilen kevyesti yhden tai kaksi kierrosta ja pysähdyn tangoille roikkumaan, tekemään muutamia lihaskuntoharjoituksia ja dynaamisia venytyksiä. Aamuisin erityisesti kyljet tuntuvat herkiltä ja venytyksillä onkin ihana avata kroppaa päivän kuormitukselle. Huomaan olevani paljon energisempi ulkoilun jälkeen ja tehokkaampi seuraavissa päivän askareissa. 

28.10.14

Nettisivut ovat auki!


Omin pikku kätösin olen tehnyt itselleni nettisivut ja nyt ne ovat auki! Sivuilta löytyy tietoa minun viikkotunneista, tiiviskursseista, esiintymisistä, treenihistoriasta yms. Vielä tulee varmasti lisäyksiä, mutta nyt sieltä löytyy kaikki tarpeellinen info. Samalla poistin blogin yläpalkin, josta löytyi näitä samoja tietoja. Blogi saa pysyä vain kirjoitusalustana. Mielipiteitä sivuista saa heittää vaikka tänne kommenttiboksiin. :)

26.10.14

Tribal-hurmoksessa Sloveniassa

Yli viikon ajan sain ihastella "viinirypälekattoa", jonka tuoksu oli mieletön.
On vaikea kirjoittaa tapahtumasta, joka oli kaikin tavoin täydellisen ihana. Tribal Bliss Festival Sloveniassa oli ainoa laatuaan ja täytyy sanoa, että nyt taisi olla paras tanssimatka ikinä! Missä muualla kymmenen tanssijaa kuudesta eri maasta yöpyy saman katon alla, harjoitellaan ja esitetään yhteiskoreografioita viikossa, opiskellaan pelkkien ammattilaisten kanssa Rachelin johdolla ja jaetaan tarinoita tanssimaailmasta. Yövyin Mancan isoäidin naapuritalossa yhdeksän muun tanssijan kanssa ja huonetovereikseni sain Rustiquan tytöt ja Lamia Barbaran. En yhtään tiennyt, ketä muita talossa yöpyy, mutta parempaa seuraa en olisi voinut saada. Kun tanssijat Italiasta, Saksasta, Ukrainasta, Slovakiasta, Suomesta ja Kazakstanista laitetaan viikoksi samaan taloon, ei voi syntyä muuta kuin unohtumattomia muistoja. <3 

Katsomassa ATS-yhteistyön treenejä. Maria pyysi minutkin mukaan ensimmäisiin treeneihin, kun hänelle selvisi, että osaan ATS:ää. :)
Matkan tarkoituksena oli aluksi osallistua Rachel Bricen intensiivikurssille ja esiintyä soolona perjantain open stage -näytöksessä. Sitten sainkin Mancalta sähköpostia, jossa hän kysyi minua osallistumaan opettajien ryhmäkoreografioihin. Festarin neljä muuta opettajaa (ei Rachel siis) tekivät koreografiat, joihin kutsuttiin tanssijoita ympäri Eurooppaa. Lähetin paluuviestinä "YES!!! Let's do this!". Huhhuh, aloin odottaa festaria hullun lailla! Jälkikäteen sain kuulla, että olen vieläpä mukana Mancan koreografiassa, jossa myös Rustiqua tanssii. Vähänkö parasta!

Teatteri, jossa molemmat näytökset pidettiin.
Valmistautumista näytökseen.
Koreografian työstäminen aloitettiin maanantai aamuna neljän tunnin rupeamalla. Mancalla on hyvin erilainen tapa työskennellä koreografian parissa kuin minulla. Olen tottunut siihen, että koreografia on valmis ja opettaja opettaa sen askel askeleelta. Manca työsti koreografiaa samalla kuin harjoittelimme sitä, mikä oli paikoin vähän hämmentävää. Koreografia oli kuitenkin mieleeni ja se sisälsi paljon kivoja komboja ja erityisesti vielä hauskoja käsisarjoja. Oli aivan mieletöntä saada harjoitella ja esiintyä Mancan, Rustiquan tyttöjen ja Irenen kanssa. Tällaisia tilaisuuksia ei ihan joka päivä tule vastaan! Alla video meidän esityksestä.


Denisen ja Dominikan kanssa näytöksen jälkeen.
Mää ja ihanan suloinen Maria. Tätä tyttöä tulee ikävä!
Esiinnyimme viimeisenä gaalanäytöksessä, joten onnistuin näkemään lähes kaikki muut esitykset. Pelkkää priimaa koko näytös pullollaan! En ole missään muualla nähnyt yhtä ammattimaista näytöstä, paitsi jotain tapahtui valojen kanssa läpimenon ja näytöksen välillä. Läpimenossa näin yhden ryhmän harjoitukset ja heidän valot olivat niin upeat, etten ole ennen nähnyt, mutta itse näytöksessä valot olivat ihan erit. En tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta monessa muussakin esityksessä valot olivat melko kummalliset. Illan puhutuin aihe näytöksen jälkeen! Erityisesti jäi mieleen Maria Fominan American Tribal Style -yhteistyöprojekti ja Amaya Dance Company. Kaikki yhteistyöprojektien tulokset olivat upeita! Perjantain Open Stage -näytöksessä esiintynyt Fiorella Figari oli todellinen yllättäjä. Hänen tanssinsa lumosi minut täysin, niin pehmeää ja herkkää. Hänestä tuli mieleen Violet Scrap ja Mardi Love. Jos he esiintyisivät triona, niin kuolisin onnesta! :P

Näytöksen jälkeinen illallinen oli mahtava. <3
Rachelin intensiivikurssi kesti neljä päivää ja jokaisena päivänä harjoiteltiin kolme tuntia. Kurssi perustui Rachelin kehittämään Datura Vocabulary -formaattiin, jota hän on aloittanut luomaan. Tanssi on improvisaatiota, mutta pohjana on ennaltamäärätyt tanssiliikkeet ja -sarjat. Treenirupeamat alkoivat aina joogaharjoituksella ja lihaskuntoharjoitteilla. Sen jälkeen "drillasimme" muun muassa erilaisia värinöitä ja iskuja. Lopulta siirryimme Datura Vocabulary -liikkeiden harjoittelemiseen ja soitimme myös paljon zillejä, mikä on aina yhtä ihanaa. Rakastan zillien soittamista ja tanssimista niiden kanssa! Meillä oli Rachelin kanssa mainio keskustelu, kun kaksi zillifanaatikkoa pääsi ääneen lempiaiheesta. :D

Huh, katsokaa nyt tuota ihanaa Rachelin asua!
Ensimmäistä kertaa olin Rachelin kurssilla vuonna 2010 Amsterdamissa. Silloin minulla oli todella suuret odotukset intensiivikurssista, sillä olihan se ensimmäinen kurssimatkani ulkomailla ja vieläpä itse Rachel Bricen kanssa. Olin todella pettynyt kursseihin enkä kokenut saavani sitä, mitä tulin hakemaan. En tiedä, olisiko kukaan voinut lunastaa valtavia odotuksiani, mutta opinpahan olla odottamatta yhtään mitään miltään kurssilta. :P Tällä kertaa menin siis avoimin mielin kurssille ja olin ihan tyytyväinen. Jokaisena kurssipäivänä harjoittelimme suunnilleen samoja asioita, joka mahdollisti sen, että oikeasti oppikin jotain eikä vain nopeasti siirrytty asiasta toiseen. Tosin toivoin, että olisi tehty vähän monipuolisemmin eri harjoitteita, jotta saisi mahdollisimman paljon kotiinviemisiä. Tämän intensiivin jälkeen voin sanoa, ettei Rachel ole opettaja, jolta saan eniten tanssillisesti, mutta koen silti hänen kurssinsa hyödyllisiksi. Rachelin tanssityyli on mielestäni sitä aitoa, alkuperäistä Tribal  Fusionia, jossa on paljon ATS-vaikutteita eli aika erilaista kuin minun tanssityylini, jossa taas näkyy hip hop- ja nykytanssivivahteita. Koen kuitenkin erittäin hyödylliseksi opiskella Rachelin kanssa, sillä monesti esimerkiksi koreografiaa tehdessä minulla unohtuu itse tribal-tanssi ja teen "pelkkää" fuusiovatsatanssia. Mikä ei siis ole huono juttu, mutta haluan edelleen tehdä molempia! :)

Ainoa kuva Mancan kanssa, vaikka näimme useita kertoja päivässä koko viikon ajan. :D Väsymystä ilmassa ja festivaali loppusuoralla.

Onnellinen tanssija poseeraa uuden korunsa kanssa.
Matka oli kaikinpuolin erittäin antoisa ja sain paljon inspiraatiota sekä ideoita tuleviin koitoksiin. Parasta antia oli keskustelut muiden tanssijoiden sekä Rachelin kanssa. Sitä alkaa ajatella asioita uusista näkökulmista, kun pääsee jakamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan erilaisten tanssijoiden kanssa. Päiväretki Koperiin ja Skocjan luolalle oli aivan ihana, gelato oli herkullista, Ljubljanan kaupunki pieni, mutta kaunis ja vuoret sekä viinirypäleet jaksoivat ihmetyttää aina ulkona ollessa. Mancan organisointikyky on ihan omaa luokkaansa ja hän piti meistä niin hyvää huolta koko matkan ajan, että tunsin itseni todella tervetulleeksi festareille. Toivottavasti kaikki muutkin kävijät tunsivat samoin.

Näytösvideoita löytyy lisää Tribal Bliss Festivalin YouTube-kanavalta.
Näytöskuvia pääsee ihastelemaan seuraavista kansioista: Gala Show / Gala Show2Gala Show + Open Stage /  Open Stage