Jo viime vuoden puolella aloin odottaa eilistä iltaa, jolloin pääsin katsomaan maailmankuulun
Cirque du soleilin Alegria-teoksen. Olen aikaisemmin käynyt katsomassa Totem-näytöksen, joka oli aivan uskomattoman upea elämys, joten odotin vähintään yhtä upeaa elämystä.
Saavuttuani Turun HK-areenalle selvisi, ettei permantopaikoilla ole nousevaa katsomoa ja sehän tarkoitti vain sitä, etten tule näkemään neljänneltä riviltä kunnolla koko showta. Tietysti minun edessäni istui iso mies, joka ei myöskään nähnyt hyvin. Hän kuikuili lavalle kurottamalla oikealla, jolloin minä jouduin istumaan aivan tuolini reunalla ja kurottelemaan vielä pitemmälle kuin hän. Heiluin kuin heinäseiväs, kun yritin nähdä milloin mistäkin raosta lavan tapahtumia. Onneksi tämä mies katsoi taakseen melko pian ja tajusi, etten nähnyt mitään hänen takaa. Hän oli todella ystävällinen ja istui sitten paikoillaan tuolissaan. Väliajan jälkeen hän jopa siirsi tuolinsa käytävälle, jotta näkisin paremmin. Sen jälkeen näin paremmin, mutta en todellakaan hahmottanut näytöksen kokonaiskuvaa. Jotenkin kuvittelin näkeväni hyvin koko lavan sekä esityksen, kun olin maksanut kalleimman lipun hinnan. Ei varmaan edes tarvitse mainita, kuinka paljon harmittaa.
Näin sooloesiintyjien numerot melko hyvin, mutta esimerkiksi power track -numero meni aika hyvin ohi, kun lavalla oli monta esiintyjää samaan aikaan. En tiennyt, mihin yrittäisin katsoa ja jäin vain ihmettelemään, mille katsojat taputtivat, kun minä en nähnyt mitään ihmeellistä. Samoin fire-knife dancesta jäi suuri osa näkemättä, sillä he tekivät paljon liikkeitä alhaalla lattiatasossa.
Yritin tietysti nauttia esityksistä näköongelmista huolimatta. Suosikkinumeroitani olivat hand balancing ja manipulation. Vaikka hand balancing -numerossa ei oikeastaan tapahtunut mitään älyttömän ihmeellistä, niin esitys oli todella kaunis. Oli vaikuttavaa katsoa, mihin kaikkeen ihmiskeho pystyy. Manipulation-numerossa yhdistyi rytminen voimistelu, baletti ja contortion (mikä se on suomeksi?) sekä vanteiden pyörittely. Se on ihan uskomatonta, miten joku voi pyörittää vannetta suoraan pään viereen nostetun jalan jalkaterällä, kun samaan aikaan toisen jalan polvessa pyörii toinen vanne. Tässä esityksessä tapahtui myös yksi minun mielestäni hienoimmista hetkistä koko shown aikana. Esiintyjä seisoi kohti yleisöä, kun hänelle heitettiin vanne takaapäin. Hän ei katsonut vannetta päinkään, kun hän nappasi sen pystyssä olevaan käteensä. Tämä tietysti suoraan jostain toisesta liikkeestä tehtynä. Mitenköhän monta kertaa sitäkin oli harjoiteltu?
Trapetsi on ehkä suosikkinumeroni sirkuksessa, joten olisin halunnut nähdä jotain älyttömän siistiä. Alegrian trapetsi oli minusta ihan jees, mutta ei ihan sytyttänyt. Venäläinen puomi, cyr wheel ja flying man olivat upeita, mutta eivät silti yltäneet suosikeiksi. Contortion-numero oli minusta hyvä! Todella sulavaa liikkeestä toiseen soljumista. Olin tänään joogakurssilla, joka käsitteli taaksetaivutuksia. No en ihan niin sulavasti taipunut siltaharjoituksiin kuin nämä sirkusartistit...
Vielä on pakko mainita näytöksen klovneista ne kaksi, jotka lennättivät lentokoneita. Se klovneriaesitys oli kerrassaan hellyyttävä! Viimeistään "rakastan sinua" lausahdus sai koko yleisön taputtamaan. Samoin näytöksen lumimyrskykohtaus, jossa silkkipaperihiutaleet lensivät päin yleisöä, oli mahtava. Tietysti myös Fleur, sirkustirehtööri, teki karismaattisen roolisuorituksen ja valkoinen laulaja sekä bändi osasivat hommansa paremmin kuin hyvin. Nymfeilla oli ihanat höyhensiivet, joita haluaisin ehdottomasti kokeilla itsekin. Muutenkin puvut olivat aivan mielettömiä! Mikäpä Aurinkosirkuksessa ei olisi mieletöntä, kun kyseessä on alansa huiput.
Jos vertaan Totemia ja Alegriaa, niin mielestäni Totem on paljon huikeampi näytös kuin Alegria. Arviooni vaikuttaa tietysti se, että Totem oli ensimmäinen Cirque du soleilin näytös, jonka olen nähnyt livenä. Se esitettiin heidän omassa sirkusteltassaan, jossa oli ihan erityinen tunnelma. Näin myös koko esityksen kauttaaltaan, mikä on aika oleellista. Alegrian numerot eivät vaan kolahtaneet minuun niin paljon kuin Totemin, jossa oli useita älyttömän hyviä esityksiä. Toki Alegria oli todella hyvä show, mutta ei vain oma suosikkini.
Näytöstä katsoessa en voinut olla miettimättä, millaista lavan takana mahtaa olla. Minua kiehtoo todella paljon se, miten nämä maailman parhaat sirkusartistit treenaavat ja valmistautuvat esitykseen. Tänään olen katsonut YouTubesta kaikenlaisia behind the scenes -videoita ja löysin mielenkiintoisen dokumentin Cirque du soleiliin hakemisesta. Näette sen tästä alta, olkaapa hyvä! Alegrian nettisivuilla voi lukea hahmoista ja katsoa videoita eri kohtauksista. Linkkasin osoitteen tekstin alkuun.
