2.8.16

Syksyn Tribal Fusion -vatsatanssitunnit

Alkaa olla aika miettiä syksyn harrastuksia, sillä elokuuta elellään jo. Ennen syyskauden alkua minulla on ollut tapana pitää Tribal Fusion -vatsatanssista kokeilutunti, jonne kuka tahansa lajista kiinnostunut voi tulla tutustumaan. Tällä kertaa ILMAINEN kokeilutunti on 17.8. klo 18:45-19:45 Barker-teatterin harjoitussalissa. Samassa paikassa pidän myös viikkotuntini keskiviikkoisin, ensin alkeisryhmä klo 18:45 ja sen jälkeen keski-jatkoryhmä klo 20. Tervetuloa tunneille!


Lisätietoja viikkotunneista löytyy nettisivuiltani.
Ilmaisen kokeilutunnin Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

1.8.16

Turun kuumin joogasali

Kesää odottaa aina niin kovalla innolla ja sitä luulee ehtivänsä tekemään vaikka ja mitä kesän aikana. Jossain vaiheessa havahtuu siihen, kuinka kesäkuukausista on kulunut jo puolet eikä vieläkään ole tehnyt yhtäkään ajatuksissa pyörineistä asioista. Juuri tämän takia mietin vain varovasti, jospa sitä venyttelisi enemmän kesän aikana, mutta en kuitenkaan tehnyt mitään lupausta itselleni. Täytyy myöntää, ettei tule kovin paljoa yleensä venyteltyä, vaikka todellakin pitäisi. En ole luonnostaan notkea ja moni paikka kropastani on melkoisen jumissa.  Joogasta olen tykännyt aina, mutta harrastus on nykyään ollut satunnaista, kun ei ole ollut varaa sekä tanssi- että joogatunteihin. Monella joogastudiolla kuukauden kortti voi maksaa 120 euroa tai jopa sen yli! Toki voisi harjoitella ilmaiseksi kotona, mutta itse koen sen haastavaksi kaikkien häiriötekijöiden ollessa läsnä.



Odotinkin mielenkiinnolla uuden joogastudion, Pure Moven, avautumista maaliskuussa. Turussa on  aivan ihana raakaruokakahvila, Pure Foodin, jonka naapurissa tämä yhteistyössä perustettu joogasali sijaitsee. Avajaisviikon kaikki tunnit olivat ilmaisia, joten kävin silloin kokeilemassa eri tunteja. Suurin osa tunneista on hotjoogaa, jota olen aikaisemmin kokeillut muutaman kerran. Nyt tykkäsin lämmöstä paljon enemmän kuin aikaisemmin, sillä kuumuudesta huolimatta ilma ei seissyt salissa.

Kesäloman alussa päätin ostaa Puren kuukauden joogakortin, joka on aina uusille asiakkaille 50 euroa. Minusta aika reilu tutustumishinta! Ehdin kuukauden aikana käydä yli kymmenellä tunnilla hikoilemassa, minkä aikana huomasin liikkuvuudeen lisääntyneen tai jumien helpottuneen ainakin olkapäissä sekä käsivarsissa. Aamuiset niska-hartiajumit ovat helpottuneet myös Ruskovillan hirssiakanatyynyn hankkimisen jälkeen. Suosittelen!

Pure Moven sali on melko pieni, mutta viihtyisä. Ohjaajista ovat parhaiten jääneet mieleen Anna ja Miia. En tiedä, onko Miia vakkariohjaaja Purella, mutta hänellä on ihanan omalaatuinen ote ohjaustyöhön. Jos jotain jäin tunneilta kaipaamaan, niin enemmän henkilökohtaista ohjausta. Monella tunnilla kävijämäärät olivat sen verran maltilliset, että ohjaajilla olisi ollut hyvin aikaa avustaa oppilaita.

Vaikka en ole muuten kesän aikana venytellytkään, niin jooga on kyllä ajanut saman asian. Kesän varovainen tavoite on siis saavutettu. Hikisen hotjoogan jälkeen keho sekä mieli ovat yhtä rentoutuneita kuin saunasta tullessa. Ainoa huono puoli hotjoogassa onkin se hikisen pyykin määrä!

7.6.16

Tapahtumajärjestämisestä

Sneakers.fi-blogissa oli osuva kirjoitus tapahtumajärjestämisestä, mikä laittoi pohtimaan omia kokemuksia aiheesta. Olin neljän vuoden ajan mukana itämaisen ja muun etnisen tanssin yhdistyksessä, Mizmarissa. Sieltä sain arvokasta kokemusta tapahtumien järjestämisestä, kunnes yhdistyksen lopettaessa, päätin järjestää ensimmäisen oman tapahtumani.

Olen järjestänyt viimeisen kolmen vuoden aikana neljä tanssitapahtumaa, joista tuorein oli syyskuussa 2015. Jokaisen tapahtuman tarkoituksena on ollut tuoda tanssinharrastajia yhteen eri puolelta Suomea ja myös ulkomailta, treenata taitavien opettajien johdolla ja nauttia tanssinäytöksestä joko lavalla tai katsomossa. 

Aivan ensimmäinen tapahtumani oli syksyllä 2013, jolloin Manca Pavli saapui Turkuun. Tämän jälkeen toin tänne Kristine Adamsin toukokuussa 2014 ja jälleen Mancan elokuussa 2015. Syksyksi 2014 yritin järjestää Lady Fredin kursseja, mutta silloin ei tullut tarpeeksi osallistujia, jotta tapahtuma olisi ollut kannattava järjestää. Aikaisemmilla tapahtumillani ei ole ollut mitään nimeä vaan ne ovat kulkeneet yleisnimellä "workshop weekend with -opettajan nimi tähän". Nyt kun viimeisin tapahtuma kasvatti kokoaan, ajattelin myös nimetä tapahtuman. Syntyi Tribal Together, joka oli yllätyksekseni aikamoinen menestys.


Postauksen kuvat ovat Tribal Together -festivaalista. Anniina Vertanen suunnitteli upeat mainosmateriaalit.

Shailan basaari ilahdutti tanssijoita.

"Välillä järjestäjät haalivat liikaa duunia itselleen ja helposti ajavat itsensä kuiluun. Samoin järkkärit itse eivät pääse tapahtumasta juuri nauttimaan ja koko homma on kovin epäkiitollista, harvoin ihmiset jaksavat kiittää järjestäjiä tapahtuman jälkeen." (lainaukset Sneakers.fi:n blogitekstistä)

Vaikka tapahtuma olisi pieni, niin tekemistä on paljon. Kun järjesti tapahtumia porukalla, niin hommat jakautuivat aika hyvin kaikille. Nyt olen tehnyt lähes kaiken itse mainosmateriaaleja myöten, mikä tarkoittaa lukuisia tunteja tietokoneen äärellä. Olen kovin järjestelmällinen ihminen ja tykkään työskennellä yksin omalla tavallani, mutta aina jossain vaiheessa ennen H-hetkeä tulee pieni uupumus, kun on miljoona pikkuasiaa hoidettavana. Silti sitä jaksaa porskuttaa eteenpäin, koska itsekin odottaa tapahtumaviikonloppua kuin kuuta nousevaa. Itse olen saanut jonkin verran kiitosta tapahtumien jälkeen etenkin opettajavieraiden suunnalta, mutta tapahtumasta nauttiminen on niin totta. Kun itse huolehtii koko ajan kaikesta, niin ei pääse samalla tavalla fiilikseen mukaan kuin kävijät. 

"Tapahtumapäivänä pääjärjestäjillä ei saa olla liikaa duunia. Lipunmyynti, siivous, juontaminen, musiikit yms. kaikki pitää ulkoistaa muille ja tapahtuman tulisi mennä eteenpäin omalla painollaan, vaikka pääjärkkäri ei liikuttaisi evääkään (tämä on siis ihanne)."

Tämä on todellakin ihannetilanne! Vaikka jaankin tehtäviä jonkin verran muille, niin silti huolehdin, että asiat sujuvat ja olen käytännössä ihan kaikessa mukana. Ilman apua en kuitenkaan aivan yksin pärjäisi. Koska tapahtumillani on pieni budjetti enkä järjestä apurahojen varassa, niin en pysty maksamaan kenellekään juuri mitään. Lähes koko tapahtuman tuotto menee kuluihin, joskus on saattanut jotain jäädä omaan pussiin. Sama tilanne on varmasti monella. Ihanasti ihmiset ovat kuitenkin valmiita auttamaan, jos vain kehtaa pyytää. Tästä olen todella kiitollinen! 

Anniinan suunnittelema mainosbanneri Tribalicious Menu -näytöksestä.

Tribal Together -festivaalista rakensin kolmipäiväisen ja kutsuin kaksi opettajavierasta, Sabriye Tekbilekin Tukholmasta ja Piny Orchidaceaen Lissabonista. Myös Shailan basaari saapui Saksasta asti paikalle ja Roots Kitchenin maukas vegaanilounas ilahdutti nälkäisiä tanssijoita. Kurssit järjestin aivan Turun keskustassa Lahjan Tyttöjen salissa. Mainosmateriaaleja en sentään tehnyt tällä kertaa itse vaan sain ihanan Anniina Vertasen suunnittelemaan upeat julisteet, flyerit, pääsyliput ja käsiohjelmat. Anniinan kanssa oli helppo työskennellä ja olen todella tyytyväinen hänen kädenjälkeensä. Lauantai-illan tanssinäytös pidettiin Studio FONin tunnelmallisessa salissa.

Kurssit myivät niin hyvin, että useimmille muodostui jonotuslista. Kurssilaisia tuli Suomen lisäksi Ruotsista, Venäjältä, Virosta, Latviasta ja Puolasta eli mukavan kansainvälinen porukka saatiin kokoon. Tämä olikin tavoitteenani, joten saan olla tyytyväinen.

Sabriye kertoo mielenkiintoisesta tanssiurastaan.
Sabriyen kurssilaiset.
Pinyn kurssilla saatiin möyriä lattialla.
Pinyn kurssien jälkeen.




Piny kokeili ensimmäistä kertaa zillien soittoa Sabriyen kursseille. :)

"Pakko sanoa tämä nyt ääneen. Tanssille ei todellakaan ole niin paljoa kysyntää, ikinä ollutkaan, että sitä haluaisi joku random-tyyppi katsoa. Se on fakta. Miltei ainoat katsojat ovat toiset tanssijat jotka itsekin esiintyy ja läheisimmät kaverit tai perhe. Eli järjestä sellaisia tapahtumia, missä muutkin tanssijat pääsevät esiintymään/tanssimaan ja muutkin katsojat kokemaan muuta kuin penkissä istumisen. Jos siis haluat ihmisiä paikalle"

Tätä en haluaisi myöntää, mutta niin se taitaa olla. Olen järjestänyt kaikki näytökset melko pienissä teattereissa, joten olen saanut katsomon aina täyteen, mikä on kiva juttu jo esiintyjienkin kannalta. Katsojat koostuvat aika pitkälti tanssijoiden kavereista, omista oppilaistani, muista tanssijoista sekä ihmisistä, jotka ovat jollain tapaa kiinnostuneita tanssista. Vaikka pyrin levittämään mainoksia ympäri kaupunkia, niin on vaikea uskoa, että kovin moni tulee katsomaan näytöstä pelkän mainosjulisteen innoittamana. Osallistavaa näytöstä voisi hyvin kokeilla ja muitakin uusia ideoita täytyisi kehitellä jatkuvasti, jotta kävijöitä riittäisi.

Ellen Kivistö valokuvasi näytöksen.
Mikä tunne!
Kardemoves esiintyi kahdella tanssilla. Tässä fiilikset ennen näytöstä.
Näytöksen jälkeen olo oli helpottunut.


Tribal Together ei jatku tulevana syksynä, sillä TribalTanssiKeskus järjestää Tribal Salon -tapahtuman, jonne on tulossa opettamaan Rachel Brice sekä Violet Scrap. He vetävät niin paljon porukkaa, ettei Turun tapahtumaan riittäisi osallistujia. Suomessa on vielä niin vähän tribal-vatsatanssin harrastajia, ettei kaikkiin tapahtumiin riitä osallistujia, jos tapahtumat ovat ajallisesti lähekkäin toisiaan. Ihan mukava pitää välivuosi tapahtumajärjestämisestä ja mennä tietysti nauttimaan kurssitarjonnasta sitten Helsinkiin. Ensimmäinen Tribal Together -festivaali oli onnistunut ja jatkoa seuraa todennäköisesti ensi vuonna. Tapahtumien järjestäminen on valtavasta työmäärästä huolimatta itselle mieluisaa puuhaa.

Tribal Togetherin osalta kiitän jälleen seuraavia:
Anniina Vertanen (mainosmateriaalit)
Ellen Kivistö (valokuvaus)
Nina (videokuvaus)
Aki (valo ja ääni)
Elviira ja Venla (apu näytöspaikalla)
Shaila (basaari)
Lahjan Tytöt (studio)
Studio FON (näytöspaikka)
Roots Kitchen (lounas)
+ tietysti kaikki te kursseille ja näytökseen osallistuneet sekä Piny ja Sabriye <3

15.5.16

Tampere tribe

Lähdin aamulla sateisesta Turusta kohti Tamperetta, jossa opetin kaksi Tribal Fusion -vatsatanssikurssia. Palasin takaisin kotiin pari tuntia sitten jälleen kerran hyvän opetusreissun jälkeen. Aloin äsken miettiä, että kuinkahan monta kurssia olen Mansessa opettanut. Vuosittainen itämaisen tanssin festivaali järjestettiin Tampereella vuonna 2014, jolloin minut kutsuttiin opettamaan kaksi kurssia. Laskin, että festarin jälkeen olen käynyt opettamassa 16 kurssin verran. Siis yhteensä 18 tiiviskurssia! 

Huhtikuun kurssien osallistujat.
Osallistujia on ollut 5:n ja 24:n välillä. Ensimmäisillä kursseilla oli paljon osallistujia ja samoin nyt huhtikuussa oli ilmoittautunut ennätysmäärä tribalista kiinnostuneita mukaan kursseille. En osaa sanoa, mistä ihmiset aina löytävät kursseille, jos he tulevat ensimmäistä kertaa. Nettisivuilta, blogin kautta, Facebookista vai kaverin kautta? On monia, jotka ovat käyneet vain yhdellä kurssilla kokeilemassa ja sitten on niitä, jotka käyvät silloin tällöin ajankohdan ja kurssiaiheen sopiessa. Sitten on tämä ihana pieni joukko tanssijoita, jotka aina vain jaksavat tulla kursseilleni. Muutama heistä oli mukana jopa ihan ensimmäisellä kurssilla festareilla kaksi vuotta sitten. Olen mielettömän iloinen ja kiitollinen siitä, kuinka tämä joukkio uskoo taitoihini ja siihen, mitä teen tanssin parissa. Toki olen iloinen joka ikisestä oppilaastani, mutta on ollut ilo huomata, että vakkarikävijöitäkin löytyy. 

Jäi hyvä mieli tästä päivästä, kiitos Tampereen tanssijat! Kesän kursseista tiedotan lisää, kunhan saan kaikki käytännönasiat hoidettua. Kurssiaiheita saa vapaasti toivoa, yritän toteuttaa niitä parhaani mukaan.

26.4.16

Helpotuksen huokaus


Niin kuin olen varmaan aiemminkin jo maininnut, tanssi ei ole juuri tuntunut miltään pitkään aikaan. Tai ei oikeastaan tanssi vaan oma tekeminen. Olen ollut ihan hukassa, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä oman tanssimisen kanssa. Miksi minä edes tanssin? Se on kysymys, johon edelleen etsin vastausta. Tanssitunneille on ollut hauskaa ja ihanan haastavaa, olen löytänyt uuden tanssilaji-ihastuksen ja Kardemovesin kanssa on ollut ilo treenata, mutta oma tekeminen on hukassa. Toki olen treenannut yksinkin, mutta ilman motivaatiota treenaaminen tuntuu loppupeleissä aika kamalalta. 

Tänä aamuna heräsin onneksi siihen tunteeseen, että hei kyllä mä pystyn tähän! Kyllä minusta on tanssijaksi ja enhän ole huono ollenkaan. Aina tarraan hanakasti kiinni vain niihin asioihin, joita en (vielä) osaa. Omalle mielelle olisi kuitenkin hyvä muistella myös asioita, joissa on hyvä. Tässä vaiheessa, kun on harjoitellut samaa lajia (vatsatanssi) todella pitkään, omaa kehitystä ei juurikaan näe. Nyt tuntuu siltä, etten ole kehittynyt missään vuosiin, mutta se ei varmasti pidä paikkaansa. Pakkohan kroppaan ja mieleen on jotain jäädä, kun treenitunteja on kertynyt lukemattomia. 

Menin aamulla yksin studiolle treenaamaan ja tein kaikkea, mitä mieli teki. Lämmittelin lattiatasossa, minkä jälkeen nousin tekemään tasapainoharjoituksia. Otin vain muutaman askeleen, kunnes mieleeni juolahti uusi idea soolotanssiin. Taisin ihan ääneen iloita tästä ja aloin heti improvisoida idean pohjalta. Huh, miten siistiä! Nyt on helpottava tunne, jonka yritän pitää matkassa mukana. Kyllä tämä tästä!